tiistai 19. elokuuta 2014

Kuka varasti Birren?

Ja toi tilalle jonkun aivan uuden koiran?

Birre on parantunut leikkauksesta hyvin. Taas yhdestä antibioottikuurista huolimatta tassujen kunto sen sijaan ei muuttunut miksikään. Kunnes tilanteen pelasti sinkkivoide. Punaiset, märkivät ja pahasti tulehtuneet tassunpohjat olivat välittömästi jo ensimmäisen sinkkivoidekerran jälkeen aivan erilaiset. Muutamassa päivässä tassujen iho oli kuivaa, normaalin vaaleaa eikä kutissut lainkaan. Mä niin teen aaltoja tolle pienelle harmaalle tuubille, se on pelastanu meijät!!

Nyt en ole moneen moneen moneen päivään laittanut sinkkivoidetta ja vaikka ulkona on ollu märkiä kelejä, niin tassut eivät ole palanneet ärtyneiksi. Sinkkiähän lisättiin kaikille näille myös ruokintaan mukaan ja Birre on saanut heikossa kunnossa olleen ihonsa ja turkin takia aika roimasti yläkanttiin lyötyä määrää. Mutta, turkki muuttuu jo hiljalleen paksummaksi, se on saanut kiiltoa takaisin ja tuntuu käteen terveemmältä.

Mihin viittaa otsikko ja aloitus? Mulla ei valitettavasti ole ollut puhelinta kertaakaan mukana, että olisin saanut kuvattua videota todisteeksi, mutta en kykene enää edes muistamaan milloin toi koira olis riehunu noin paljon!! Siis se on aivan hullu. Se riehuu, leikkihaukkuu, muiluttaa Kaukoa, jahtaa mua (mun mielestä on sairaan hauskaa kun Tutsi jahtaa mua ja sitten kiljuen juoksen karkuun ja jos se saa kiinni niin se puree mua, parasta!) ja on ihan tolkuttoman reipas. Siis ihan kuin semmone normaali terve koira.

Mä olen nyt kaksi ja puoli vuotta pistäny tohon koiraan niin paljon sydänverta, aikaa ja rahaa ilman tuloksia. Lääkärit on kohautelleet olkapäitään ja tyrkyttäneet antibiootteja. Mikään ruokinnallinen muutos ei ole auttanut. Koira on vain ollut tulehtunut, rikki, apaattinen ja kadotti täysin elämänhalunsa. Olen upottanut pienen omaisuuden apteekkeihin. Niinpä saatoin tossa yhtenä iltana pyyhkäistä silmäkulmasta kyyneleen jos toisenkin, kun katsoin miten Kauko pinkoi pakoon henkensä puolesta peläten, kun Rouva Porokoira otti sen tähtäimeensä. Nurtsia lenteli ympäriinsä, kun Rouva koko sydämensä pohjasta nautti Nipsun pyörittelystä. Kurkkua kurisit nähdä toi maailman rakkain koira vihdoin oikeesti elossa. Se ei ole vielä 100% terve, mutta ainakin se pystyy taas liikkumaan, kun tassut on ehjät.

2008
Tänään käytiin muistelemassa vanhoja. Birren ollessa pieni pentunen me asuttiin Myyrmäessä ja Malminkartanonhuippu oli siinä ihan kävelymatkan päässä. Viimeksi on käyty siellä vuonna 2008 ja tänään ihan kahdestaan palattiin valloittamaan huippua ja alotettiin molempien kuntokuuri yhdessä. Ensin käveltiin jyrkkä mäki ylös ja reippahasti alas. Sen jälkeen viisi kertaa kavuttiin jyrkkiä rappusia (niissä on 426 askelmaa!) ylös ja rinnettä pitkin kirmattiin aina alas.

2008

2008

2014

2014

2014

En tiedä kumpaa hehkuttaisin ensin, koiran intoa vai helppoutta?! Koko tän reissun Birre oli vapaana. Se on koko ajan jossain mun lähellä, se ei mene ihmisten luokse vaan rappusissakin sujuvasti pujotteli ihmisten ohi. Sille ei tarvitse sanoa mitään tai ressata mistään - siinä vieressä se on kuitenkin. Ylöspäin kavutessa Birre välillä hyppäsi rappusilta pusikkoon ja sitten taas yhdessä puuskutettiin rappunen kerrallaan huipulle.

Ja se jaksoi. Sen häntä heilui rennosti, vierellä se välillä käänty kattomaan mua, muutaman kerran hyppäsi mua vasten ja sipsutteli niin kevyen näkösesti mun edellä. Oltiin molemmat hengästyneitä ja varmasti vähintään yhtä hapoilla, mutta silti toi koira näytti siltä, että sillä on kivaa. Ja kuinka mielellään se liikkui ja oli niin reipas. <3

Illalla käytiin vielä yhden russelikaverin, Kaukon ja Birren kanssa iltalenkillä sänkipellolla. Pieni kehu irtoaa myös ton Kaukon suuntaan, niin nätisti se antoi tilaa jännityksissään ärräpäitä rutisevalle russelineidille. Sitä vaan jänskätti, sen tiesi Kaukokin. Birre juoksenteli pitkin peltoa ja paini välillä Kaukon kanssa.

Että johan oli sporttinen päivä reippaalla Tuksulla. Nyt se on vähintään yhtä loppu kuin minäkin. Loppuun vielä semmonen juttu, että tässä taloudessa ei koirilla ole sänkyyn asiaa. Paitsi varmaan arvaatte kenellä on ihan oma nurkkaus sängyssä, jossa se nukkuu joka yö? ;)


No hei, se on kuitenkin Tuksu. <3

3 kommenttia:

  1. tosi kiva että Birre voi paremmin! Kuulostaa ainakin ihan eri koiralta :-).

    VastaaPoista