perjantai 26. syyskuuta 2014

Hyvää syntymäpäivää, Bea!

Bea..

..on joskus ollut hyvin pieni.

..on joskus ollut myös hontelojalkainen ropelikorva.

..on ollut lauman liikkeellä pitävä voima..

..ja on sitä edelleen!

..rakastaa juoksemista lähes yhtä paljon kuin syömistä!

..osaa nauttia elämästä.

..auttaa siivoamisessa, kaivattiin sen apua tai ei.

..on ystävä. Suurella sydämellä.

..valvoo sairastavan ystävän unta.

..on ollut ja on edelleen täydellisen korvaamaton tekijä Kaukon elämässä.

..jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jaksaa!!

..on ollut nuorukaisena mahdottoman söpö.

..on harmaantunut ikävuosien myötä.

..on yritteliäs ja taitava.

..nauttii yhdessä liikkumisesta täysillä!

..on aina lähellä.

..on siis ihan todella lähellä. AINA.

..on mussukka.

Kokonaiset viisi vuotta sitten syntyi Bea. Pieni härväin, jonka kanssa on menty perse edellä puuhun ja pää edellä betoniseinään. Tässä on koira, joka edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeenkään ei aina täysin hillitse kierroksiaan ja vie multa hermot sekoilullaan. Mutta tässä on myös koira, josta päällimmäisenä on vain hyvää sanottavaa.

Sen loputon tarve ängetä mahdollisimman lähelle jokaista kohtaamaansa ihmistä on samaan aikaan raivostuttavaa ja tolkuttoman hellyttävää. Bean hymyyn venyvät suupielet onnistuu yhä edelleen tekemään mut täysin aseettomaksi enkä osaa komentaa sitä pois ahdistelemasta tilanteen vaatimalla vakavuudella. Siitä voi ottaa tiukkaakin tiukemman halausotteen ja se nauttii jokaisesta sekunnista kuin koko elämänsä viimeisestä, parhaansa mukaan koittaa painautua aina vain lähemmäksi.

Temppuja tehdessä Bea säheltää, räveltää, härvää ja saa mut nauramaan aivan päättömällä sekoilullaan. Se yrittää niin hemmetisti, ettei se aina tiedä itsekään mitä temppua tarjoaisi milloinkin. Sillä ei suinkaan ole aikaa tulkita vihjeitä vaan se muutamassa sekunnissa tarjoaa koko valikoiman kurre-tempusta istumisen kautta kierimiseen ja sitten vilahtaa jo noutamaan itse keksimäänsä esinettä ja tunkee sitä aktiivisesti mun naamaan. Ja häntä huiskii villisti ihan koko ajan.

Osana tätä laumaa Bealla on oma paikkansa. Kaukon pentuaikana Bea oli korvaamaton apu, koska se jakso puuhastella pennun kanssa aivan tauotta ja se puolestaan säästi multa paljon tuskaa ja pennun väsyttämisen vaivaa. ;) Nykyään Bea ja Kauko on aivan erottamaton parivaljakko ja niiden hurjapäistä juoksemista ja painia katsellessa saa hyvin usein hymyillä ja nauraa. Bea myös pitää Birren liikkeessä. Se aktiivisesti hakee Birreä leikkiin ja juoksuttaa rouvashenkilöä tavalla, johon muut koirat ei pysty. Leideille on muodostunut yhteisten vuosien myötä täysin uniikki yhteys ja Birre leikkii Bean kanssa tavalla, johon se ei ryhdy edes Kaukon kanssa.

Jos olenkin saanut kymmenittäin harmaita hiuksia tämän itsekin harmaantuvan neitokaisen kanssa, niin moninkertaisesti enemmän olen saanut nauraa pienen hyrrän tempauksille ja rakastua sen loputtomaan ihanuuteen aina vaan uudestaan ja uudestaan. Porokoirat eivät ole sylissä viihtyvää sorttia, mutta onneksi mulla on lähellä aina yksi, joka on koska tahansa valmis kipaisemaan kainalooni rakastettavaksi.

Voi Bea, maailman raivostuttavin ja rakkain pieni räveltäjä, toivottavasti vietämme vielä monen monet syntymäpäiväjuhlat yhdessä. <3

Bean perusilme.

Onnea rakas harmaakuono 5v <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti