sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Yksin kotona, osa 1

Voi kuulkaa ystävät, täällä me porskutetaan edelleen menemään! Tahtonut toi arkitahti olla niin kiireistä, että aika on riittänyt vain juuri ja juuri yhdelle blogille kerrallaan ja tällä hetkellä se on tarkottanut tota elämäntaparemonttiblogia.

Mutta kyllä täällä tosielämän puolella on näistä koiristakin muistettu pitää aina välillä huolta. Olen yrittänyt tasaseen antaa omaa laatuaikaa jokaiselle koiralle edes kerran viikossa tai kahdessa. Birren kanssa on käyty ihan kahdestaan kävelyillä enemmänkin, koska junioriosasto on saanut olla mukana töissä. Työmatkan varrella on kätevästi hiekkakuopat ja siellä on sekä aamulla että illalla Kauko ja Bea saaneet käydä ajelemassa rallia. Sen jälkeen on hyvillä mielin voinu hylätä junnut kotiin ja käydä mummokävelyllä Birren kanssa.

Viime sunnuntaina äiti piti meille esine-etsintätreenit. Miten mä oonkin antanu noin kivan aktivointimuodon jäädä ihan unholaan?! Kaikki koirat saivat onnistumisia, mutta paras kaikista oli Bea. Neiti Hysteria oli sinnikkäin ja tarkin, olin ihan todella yllättynyt kuinka hieno tyttö se tämän aktiviteetin parissa oikein olikaan!

Pakko joskus saada videolle Rouva Porokoiran suoritus. Kukaan ei kuitenkaan usko kun kerron miten intona se oli lähdössä matkaan. Tai varsinkaan millasen raivarin se otti, kun hänet köytettiin kiinni puuhun odottamaan omaa vuoroaan. Se ei TODELLAKAAN OLLUT OOKOO! Voi hyvänen aika sitä rempomisen ja karjumisen määrää. :D Mutta koska kyseessä on Tuksu niin sehän on vaan hauskaa. Nuoriso osasi kyllä odottaa omaa vuoroansa ihan rauhassa ja etenkin hiljaa, mutta rouvashenkilö kadotti itsehillintänsä täysin. Ihan totaalisen täysin.

Sitten otsikon kimppuun. Kuka oli yksin kotona? Kaikki. Kaukon luottoluokitus ei ole vielä ollut niin huipussaan, että se olisi saanut jäädä ihan vapaasti kotiin ilman porttia. Se ei ole koskaan päässyt tuhoamaan mitään merkittävää ja ehkä sitä suurempi huolenaihe on riehuminen Bean kanssa. Vanhassa kerrostalossa kun äänet ja tömähdykset kaikuu jokaiseen kerrokseen niin en halua täällä riehuttavan. Joten Kauko-parka on ollut portitettuna millon keittiöön ja millon kylppäriin ja millon mihinkin. Pentuna opeteltu portittelu tekee tästä helppoa, koska portin taakse jouduttuaan Kauko käy vaan ihan rennosti maaten.

Koira ja kengät sävy sävyyn.

Nyt Kauko ja Bea on olleet töissä mukana paljon ja pienestä sivuhuoneesta ei ainakaan pahemmin kuulu nujuamisen ääniä. Pieniä pätkiä kaksikko on myös ollut keskenään kotona, kun on tultu töistä ja lähden käyttämään Birreä vain pienellä pissalenkillä. Eilen kuitenkin oli mulla saunavuoro ja tajusin tilanteen olevan täydellinen harjottelulle, koska kuulen kyllä alas asti, jos täällä kovasti aletaan meuhkaamaan (tämä ei ole vitsi, kerran olin häkkikellarissa ja kuulin sinne asti, kun Birre rapsutti itseään, kuului nopea tum tum tum tum tum tum sinne asti..).

Tunnin verran olin poissa kotoa eikä ainakaan saunalle asti kuulunut mitään. Kun tulin kotiin ja suurella jännityksellä avasin oven niin Kauko makasi kaikessa rauhassa olohuoneen matolla ja tytöt nukkui sohvalla. Kukaan ei vaivautunut edes nousemaan ovelle vastaan ja kylläpäs olinkin onnellinen! Ei siis kertakaikkisen mitään hätää.

Nyt laitetaan kamat kasaan ja lähdetään ajamaan rallia pellolle. Iltapäivä ja ilta on varattu ihmeelliselle ihmisten väliselle sosiaaliselle toiminnalle ja otetaan Yksin kotona, osa 2. :)

1 kommentti:

  1. Mä jo luulin et oot heittäny koirat johonki hoitoon/jättäny kotiin vaa yhen koiran :-D. Kuimpa meiänki apina osais olla noin nätisti kotona yksin <3

    VastaaPoista