sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Birren allergiaoirepäivitys

Eilinen possusta saadun allergisen reaktion kanssa painiminen jatkuu. Birre-parka ei nukkunut yöllä. Se piti päätä ylhäällä koko yön, varmasti kaulan ja naaman iho on niin kamalan kipeänä, ettei kärsi painaa mitään vasten.

Aamuyöllä heräsin Birren levottomuuteen ja piipitykseen. Unenpöpperössä siinä sitten laiteltiin rasvoja iholle ja taisi siinä yksi allergialääkekin tipahtaa kurkusta alas - koomastani huolimatta annoin sen sentään edes oikealle koiralle! ;) Pakotin Birren makuulleen oikealle kyljelleen, koska siltä puolelta sentään naaman iho on ehjää. Pidin kylkiasennossa siitä alemmasta etujalasta kiinni, jotta koira ei päässyt ylös.

Ehkä tunnin päästä havahduin siihen, että pidän edelleen kiinni Birren etutassusta ja se nykii rajusti mun kädessä. Itseasiassa, kaikki tassut nyki ja varpaat kipristeli - Birre nukkui. Se oli vihdoin ja viimein saanut unta ja oli ilmeisen syvässä unessa jalkojen nykimisestä ja suusta kuuluvan örinän perusteella. Se oli lohdullinen näky, kun pitkin yötä olin heräillyt vaan katsomaan puolinukuksissa nuokkuvaa koiraa, joka ei vaan laske päätään alas.

Äsken Birre sai taas uuden napin, koska alkoi olla taas selkeästi levoton. Iho on jo paljon parempi, vaaleampi ja kuiva. Paikallista kutinaa helpotettiin nyt hydrocortisonilla. Nyt Birre on taas rauhallisena makoilemassa omalla paikallaan yöpöydän alla ja olo näyttää ainakin siedettävältä. Päätään ei kyllä vieläkään vapaaehtoisesti laske alas. :( Voisikohan siihen auttaa joku haavaside tai vastaava? Täytynee käydä pitkästä aikaa apteekin kautta..

Taidan pakata armeijan kyytiin ja huristella pitkälle metsälenkille niin saa Birrellekin vähän myös muuta ajateltavaa kuin arka iho ja kutinat. Kyllä tää on hauskaa!

lauantai 29. marraskuuta 2014

Birre vs Sianliha 0-6 (herkille varoitus verisistä kuvista)

Birrehän on ollu jo tosi kauan ihan vaan siipikarjalinjalla. Ei sitä ole hyvällä tahdollakaan voinut täysin terveeksi julistaa, mutta tilanne on ollut edes suunnilleen hallinnassa ja koira on ollut oikein iloinen ja virkeä.

No ruoka-aineiden sopivuus ja epäsopivuus on aika helppo testata kokeilemalla niitä. Tänään siis kaikki koirat sai megalihaisat possun rintaluut ja voi sitä herkuttelun riemua! Iloinen rouskutus raikui pienessä yksiössä ja koirat oli tyytyväisiä. Kunnes sitten kotimatkalla poikkesin mummolan kautta. Koirat oli ehkä tunnin verran autossa, kunnes lähdettiin kotia kohti. Paitsi etten päässyt edes liikkeelle, kun tuli fiilis, että joku on vähän vinossa.

Birre liikehti todella levottomasti ja häkki vaan rymisi. Kipaisin sitten katsomaan, että mikä on tilanne. TADAA - vastassa oli yltäpäältä veressä oleva Rouva Porokoira. Se läähätti, pyöri, ulisi ja kaikin tavoin sen vaan näki, että nyt on aivan mielettömän tuskainen olo koiralla. Tuskasissa kutinoissaan Birre oli repinyt itseltään auki puolet naamasta ja kaulan. Tassut, naama, kaula ja rinta veressä. Häkki veressä. Samassa kopissa ollut Bea oli veressä. Hiphuraa.


Silleen kaasu pohjassa tykitin kotia kohti apteekin kautta. Laitoin musiikkia kovemmalle, etten ala itkemään kuunnellessani sitä maailman rakkaimman koiran tuskaa. Juoksin pitkin apteekkia ja haalin mukaani kaiken, joka vähänkin näytti siltä, että siitä voisi nyt olla jotain apua. Kotona Birre-parka pyöri ympyrää paikallaan hirveellä vauhdilla, ulisi ja uikutti, tärisi ja läähätti.

Tungin ensimmäisenä koiralle kurkusta alas allergialääkettä. Sitten suihkutettiin kylmällä vedellä raavittua ihoa. Kun pahin läähätys ja tärinä helpotti niin Birre "pääsi" baby oililla rikastettuun kylpyyn. Siinä se istu tynnyrissä kiltisti, helppo koira on vaan niin helppo koira. <3

Kylvyn aikana tilanne helpotti merkittävästi (allergialääke kenties?) ja suihkun kautta Tuksu kuivattavaksi ja sylihoitoon sängylle. Pyyhkeisiin ja peittoihin kääritty reppana makasi kiltisti paikallaan, kun hieroin voiteita ihoon. Hetken päästä koko koira rentoutu ja huokas syvään, nukahti lopulta. Varsinaisia avohaavoja ihossa ei ole, mutta ei se ihan kovin nättikään ole, karvat raavittu pois ja iho tottakai hyvin ärtynyt.

Päivän yhteenvetona voisin todeta tähän väliin, etten viitsi tota possua nyt sitten Rouva Porokoiralle hetkeen kokeilla. Ja mitä seuraavaan yöhön tulee, niin koirathan ei nuku sängyssä - paitsi hätätapauksissa ja tämä todella on sellainen.

Koirat on paska harrastus.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Kauko tahtoo sixpackin!

Ja sehän onnistuu harjoittamalla keskivartalon lihaksia. Kuten aina, on tekeminen vakavaa ja tylsää. Naksautukset tulevat aina vain juuri oikeaan aikaan (NOT!) eikä ohjaaja varsinkaan pyrskähtele palkkaavasti nauramaan väärissä kohdissa (EIPÄ!). Videolta huomaatte varmasti myös väärään (tai tavallaan oikeaan) aikaan annetun naksautuksen muuttavan Kaukon mielestä haluttua asiaa välittömästi. Niks naks, hups ja oho!


P.S. Toivepostaus elämästä kolmen koiran lauman kanssa on tulossa kyllä. Ajankäyttöni on vaan suunniteltu huonosti..

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

16.11.2014 rakkauskuvat



Jalkapallohuligaani

Laitellaan nyt näitä videoita sitten, kun materiaalia on kertynyt. Tänään erään kentän laidalta sattu löytymään vanha rikkinäinen jalkapallo. Se kaikki on totta, kun olen kertonu miten rauhallinen ja kiltti koira Birre on. Sehän on suorastaan tylsä. Paitsi kun kaivetaan esiin jalkapallo. Toi helvetin sekopäähullu on purru mua käsiin ja jalkoihin, kun oon väkisin kiskonu siltä palloa pois. Ja jos olen saanut sen siltä pöllittyä ilman hampaita niin se hullunkiilto silmissään jahtaa mun pohkeita ja yrittää raadella mut.

Videolla kuuluu kerran kohdassa 1:11 kun arvon huligaanilla menee herne aika syvälle nokkaan. Ja siinä on selitys sille, miksi en ikinä antais Rouva Porokoiran pelata fudista muiden kuin oman lauman koirien kanssa, siinä olis oikein lupaava alku konfliktille. Mutta tää oma jengi tietää jo rouvashenkilön huligaaniraivarit eikä sille anneta kovinkaan suurta arvoa. Aina sitä silti tän lajin parissa on hyvin skarppina kuulolla siltä varalta jos Tuksulla sattuskin menee koko pussillinen herneitä nenään kerralla. Toistaseks kaikki nää vuodet se on ollu vaan tota räkimistä ja kiroilua. Maailman tylsimmässäkin koirassa on se pimeä puoli. ;) Ja tota huudon määrää...


Hei me riehutaan taas

Vois kirjottaa vaikka viikko sitten lauantaina olleesta ensimmäisestä hallivuorosta ja siitä miten Rouva Porokoira tykitti täysillä (siis Tuksun mittakaavassa täysillä, muita sen vauhti lähinnä vaan nauratti..) ja kuinka innoissan se oli ja kuinka sitä raivostutti odottaa kevythäkissä, kun oli muiden vuoro ja kuinka holtiton sinkoilija Bea oli ja kuinka taitavasti Kauko paukutti huutoaksaa, mutta sen sijaan laitan pari aamuvideota. :)


maanantai 3. marraskuuta 2014

Aina kilttiä poikaa kiusataan..


No koska se nyt vaan on niin Kauko. <3

P.S. Tän viikon lauantaina alkaa meijän hallikausi, hurrraaa!