sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Birren kuulumisia

Noniin joulusta on selvitty ja koiriakin on hengissä 3/3. Kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, niin Birre oli mukana ainoana koirana joulunvietossa. Se saa (ja joutuu) olemaan kaikessa ja kaikkialla mukana, koska sen pitää päästä muita useammin pissalle.

Kortisoniannostus on nyt laskettu puoleen tablettiin päivässä (aluksi kaksi tablettia päivässä) ja sen myötä juominen on rauhoittunut. Silti kortisoni sen verran janottaa, että mahdollisuuksien mukaan aina mielelläni Tuksun otan mukaan, jos hätä sattuukin yllättämään ennen aikojaan. Pahimmassa vaiheessa Birre ei kestänyt kahtakaan tuntia ennen kuin pissasi pieniä valtameriä lattioille. Nyt menee jo sujuvasti 4-6h ja yöt kokonaan. Selvästi parempaan päin siis.

Janon lisäksi kortisoni myös nälättää. Olen alkanut lisäämään ruokaan tarpeettomia määriä kasvissoseita ja ylikypsäksi turvotettua riisiä. Ihan vaan vatsantäytteeksi, jotta pieni pöydilläkin kiipeilevä porsas kokisi itsensä edes hieman kylläisemmäksi. Noin muuten ruoka on pyritty pitämään mahdollisimman laadukkaana. Hyviä lihoja, kananmunia, vitskut ja niin edelleen. Olin ajatellut siirtää kaikki kolme ainakin osittain Acanalle säästääkseni omia voimiani ja hetken se tuntuikin ihanan helpolta ratkaisulta. Mutta kyllä toi raaka on meidän juttu ja siihen siirrytään takaisin. Se kikkailu, mittailu ja kokkailu vaan on mun juttu enkä ja on ollut ihan omituista, kun koirat on nyt kakanneet useammin kuin raakaan aikaan totuttu 1-2 kertaa päivässä...

Noin muuten Birre tuntuu olevan varsin hyväntuulinen. Kortisonit määränneen eläinlääkärin luona käytiin kontrollikäynnillä ja tohtori sanoi koiran koko yleisolemuksen olevan ihan erilainen. Koira oli uteliaampi, eläväisempi ja häntää heilutellen haki lääkäriltä paijauksia. Saatiin ohjeet jatkoa varten kortisonin määrän suhteen. Siinä hammasta purren odotin tämän käynnin summaa. Ei kuitenkaan ollut montaa päivää siitä, kun vatsaongelmien takia maksettiin yli 550e hienossa pieneläinsairaalassa ja ihan rehellisesti voin sanoa, että laskeskeltiin todellakin niitä viimeisiä senttejä. Mutta kuulemma tämä kontrollikäynti ei maksanut mitään. "Ei tietenkään, tämä kuului siihen ensimmäiseen käyntiin." Hän halusi vain nähdä, toimiiko kortisoni halutulla tavalla ja oliko koiran vointi hyvä. Olin iloisen hölmistynyt.


Birre nukkuu sikeästi, murisee ja sätkii unissaan. Ulkona on iloisen reipas, lumentulo nosti sen mielialaa entisestään ja ääntä lähtee pienestä koirasta tasaisen paljon. Itse en ole pystynyt vielä rentoutumaan. Seuraan koiraa suurennuslasin kanssa ja sydän jättää pari lyöntiä väliin joka kerta, kun Birre piehtaroi ulkona tai matolla, että nytkö se kutisee? Hankaako se naamaansa? Vai kierii muuten vaan? Ainakaan ei lähde takajalka vipattamaan vaikka kuinka naamaa hankaisi, joten ei se ainakaan kovasti kutise.

Kortisoni olisi tarkotus saada tiputettua vielä puoleen, eli puolikas tabletti joka toinen päivä. Vaikka lääkärin mukaan tälläkin annostuksella olisi edessä monta hyvää vuotta. Jatkamme siis ainakin osittain hengitystä pidätellen ja toivomme parasta. Ainakin juuri nyt pieni pallero on hyväntuulinen ja nauttii porokoiralle parhaasta ajasta - talvesta. <3

2 kommenttia:

  1. Uutena lukijana kun luin mitkä Birren olot on aikaisemmin ollut niin tämähän on suuri muutos! Halit ja jaksut Birrelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä välitin rutistuksen Tuksulle. Se ei valitettavasti arvostanu sitä, kuten ei liiallista lääppimistä muutenkaan. ;D Paiskattiin siis vaan korrektisti tassua.

      Poista