lauantai 6. joulukuuta 2014

Pienistä iloista koostuu suuri onni!

Tänään on vietetty puoli päivää messarissa suuren koiranäyttelyn ihmeellisessä maailmassa. Kirjoitan erikseen vielä turistina pyörivän amatöörin ajatuksia näyttelyistä ja siellä nähdyistä asioista, mutta tämä kirjoitus on ihan vaan hyville asioille.

Ensinnäkin messuilta tarttui mukaan mulle uusi treeniliivi, kun edelliselle liiville tapahtui semmonen ihan yleinen HUPS, että liivi unohtui naulakkoon, namit taskuissa ja sitten ilmestyi paikalle Bea. No sehän räjähti sitten tuhannen atomeiksi se liivi. Ei se mitään, nyt saatiin muutamalla kympillä uusi liivi ja heti tänään päästään hallille sitä käyttämään! Kauko tosin osallistui kuvaan ja tuumasi, ettei treenaamiseen hallia tarvita, miten olis perusasento?! Haloo? Juhuu? Kelpaako?


Päivän kaikista suurin ja ihanin ja paras palkinto tuli kuitenkin, kun kotiuduin messuilta. Birre oli nyt ensimmäistä kertaa todella ihan julmetun pitkään aikaan ilman kauluria yksin kotona. Heti ovesta päästyäni kopeloin läpi tassut, että onko niitä nuoltu ja sitten onko leukaa tai kaulaa rapsuteltu. Mutta ei mitään. Ei kertakaikkisen mitään muuta, kuin vähän hölmistynyt päiväunilta herätetty rouvashenkilö. Mikään ei juuri nyt olisi saanut mua enempää iloiseksi. <3 Rouvaa ei siis kutita. Ei yhtään. Vihdoinkin iho pääsee paranemaan rauhassa ja saa olla vähän toiveikkaampi, josko siitä vielä saisi parsittua kasaan elinkelpoisen koiran.

Messuilla rutistelin toisten porokoiria ja kärsin välittömästi akuutista koti-ikävästä. Kyllä porokoirassa vaan on niin jotain vetoavaa ja kotoisaa. <3 Varsinkin, kun siellä oli varsin ihania porokoiria vastassa! Semmosia kultamussukoita, jotka kiehnäsivät ja/tai punkesivat syliin ja hännät vipatteli iloisesti.

Parin tunnin päästä pakataan ihan koko seurue autoon ja suunnataan ihan silleen ajan kanssa treenihallille. Meillä on koko myöhäinen ilta ja yö aikaa ja aiotaan riehua ittemme ihan piippuun. Mukaan on tulossa myös ihan pikkuruinen tolleri-poika vähän ihmettelemään treenimeininkejä ja pikkuisen leikkimään ja harjoittelemaan luoksetuloa turvallisessa ympäristössä. Millähän pentukuumetta torjutaan?!

Vielä pari kuvaa messaritunnelmista:

Minttu-porokoira oli pukeutunut itsenäisyyspäivän teeman
mukaisesti!

Erittäin akuuttia koti-ikävää aiheuttanut
aivan supermegaihana Maire. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti