keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Turvallisesti uuteen vuoteen!

No kappas sehän on täällä taas. Aika vuodesta, jolloin asetetaan vastakkain koiraihmiset ja rahaa taivaalle polttavat. Ensimmäiset pommin on jo räjäytelty ja tänäkin vuonna on aivan turha toivoa, että jokainen pitäisi niistä lainmukaisista rajoista kiinni.

Pitäkää siis ne oikeasti paukkuarat koirat kiinni. Tarkistakaa, että pannat ja valjaat on tarpeeksi tiukalla ja oikein pelokkaiden koirien kanssa käyttäkää tuplavarmistusta - etenkin mitä lähempänä laillista ampumisaikaa ollaan. Bean paukkuarkuus on helpottanut, kun olen keskittynyt olemaan lähtemättä mukaan sen paniikkiin. Asian voivottelu, surkuttelu ja koiran kauhun sääliminen vain pahentavat asiaa. Koiralle kun ei voi loogisesti selittää (tätäkään) asiaa.

Varsinaisen sodan alkaessa Bea on laitettu portin taakse porokoirien kanssa, mikäli se on yrittänyt liimautua kiinni muhun. Birre ei ole raketeista koskaan välittänyt. Se oli pikkulapsi ensimmäiseen räiskintäaikaansa ja säikähti ulkona ihan jättimäistä rakettia. Sen jännityksen laukaisi kuitenkin vierellä lompsinut saman talouden herra dogo argentino, joka pommista huolimatta jatkoi rauhallista lompsimistaan eikä ilmekään värähtänyt. Itse pidätin paskahalvauksen rajamailla hengitystä, mutta Birre otti mallia vaan koirakaverista eikä ole sen koommin korvaansa räjähteille lotkauttanut.

Siirtyminen vuoteen 2014 huolestutti Beaa pikkuisen.. Rouva Porokoiran kyljessä on turvallista.

Bean paukkuarkuutta olen käsitellyt aikaisempina vuosina enkä osaa selittää, mistä se on saanut alkunsa. Bean ensimmäinen uusivuosi pentuna meni kuitenkin hyvin eikä se välittänyt raketeista. Sitten tapahtui jotain ja se alkoi reagoimaan niihin todella pahasti. Äänen kuultuaan se vaan pakeni suuntaan X täysin musta välittämättä, kunnes flexi nappasi kiinni. Sittemmin olen ulkona saanut työstettyä sen reaktion pakenemisen sijaan siirtymisestä mun luokse eikä Bea ole sen koommin suorittanut noita pakenemissäikähdyksiä vaan esimerkiksi aamuyön pissatuksella siirtynyt rakettien paukkuessa mun jalkoihin. Parempi vaihtoehto.

Kauko on mun koirista ensimmäinen, joka kuuli raketit vasta vähän alle vuosikkaana eikä pikkupentuna. Onneksi nuorimies on lungia sorttia eikä raketit hetkauttaneet mihinkään suuntaan sisätiloissa. Otettiin hillitön riski ja mentiin räiskeeseen ja jytinään pihalle leikkimään riehakkaan vetoleikin merkeissä. Kauko ei nähnyt tai kuullut muuta kuin lelun. Se halusi vaan repiä ja kiskoa ja riekkua. Loppuilta torkuttiin siirryttäessä uuteen vuoteen. Uskallan olla toiveikas, että tämäkin vuodenvaihde sujuu Kaukon osalta hyvin.

Näissä tunnelmissa mentiin vuosi takaperin kohti vuotta 2014.. :)

Täten Bealla on siis yhden sijaan jo kaksi asiaan täydellisellä tyyneydellä suhtautuvaa roolimallia. Niistä kelpaa heijastaa rauhoittavaa energiaa, jota mä en pysty tolle koiralle tarjoamaan. En pysty täysin rentoutumaan, kun näen miten ahdistunut ja peloissaan se on. Bea, maailman iloisin koira. Vaikka miten yritän, niin tunnen suurta murhetta sen olotilaa seuratessa. Onneksi on tukena porokoirat!

Laumamme valmistautuu tulevaan vuoteen hyvässä seurassa ja vieläkin paremmassa hengessä. Tehdään vuodesta 2015 paras mahdollinen! Kiitos kaikille niin iloissa kuin suruissa mukana olleille. Kiitos ihanista kommenteista niin täällä kuin sähköpostitse. Kiitos kuluneesta vuodesta ja nyt mieletön spurtti kohti aivan mahtavaa vuotta 2015! :)

Kuva vuoden takaa, juuri kun vuosi vaihtui uuteen. mahdottoman raju meno! ;)

2 kommenttia:

  1. Hyvää uutta vuotta teillekin! ^_^ me onneksi asumme sen verran syrjässä, ettei nuo meidän koirat kovin kovalla paukkeella ilotulitteita kuule :). Mutta kun kuitenki tuo yksi noista on aikas ääniherrkkä niin edelleen odotellaan sitä päivää kun täällä päin ei raketteja räjäytellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teillä vaihdettiin vuotta yhtä kivoissa merkeissä kuin meilläkin! Ei ollut suurta ressiä tai murhetta. :)

      Poista