torstai 1. tammikuuta 2015

No missä merkeissä se vuosi sitten vaihtuikaan?

Matkattiin eilen koirien kanssa iltapäivällä äitin luokse, jotta mun ei tarvitse tylsyyksissäni istua yksin kotona. Koirilla on siellä portitettu huone ja saivat siellä kuunnella radiosta musiikkia uuteen vuoteen siirryttäessä.

Porokoirat otti paukkeen varsin lungisti. Birre ensin haukahti jokaiselle pamaukselle, koska luuli ilmeisesti jonkun koputtavan oveen. :D Sellanen vahtihaukku (joka saa mun raivon partaalle..) kajahti jokaisen yksittäisen poksahduksen perään. Paukkeen jatkuessa ja tihentyessä hiljentyi Birrekin. Sitä lähinnä näytti armottomasti ottavan päähän joutuminen portin taakse. Se kun on tossakin talossa tottunut olemaan sohvalla...


Kauko käänteli alkuun korviaan äänten suuntiin ja nosteli päätään. Hyvin nopeesti sekin lopetti sen vähäisenkin reagoinnin ja lähinnä nukku ihan tyytyväisen olosena. Beaa sen sijaan jännitti, mutta onneksi hyvin vähän. Se ei pystynyt kunnolla käymään maaten vaan aika paljon oli joko istuen tai seisten. Mutta ei sinkoillut, ei läähättänyt tai tärissyt. Kuulosteli vaan jännittyneenä, mutta aina välillä pystyi käymään jopa maaten porokoirien viereen.


No mites omistaja selvis? Teki hyvää, kun joku oli koko ajan tiuskimassa "Älä tuijota sitä!" kun vahtasin Bean ja Kaukon reaktioita. Lopulta lähdettiin kokonaan toiseen paikkaan juhlimaan viimeiset tunnit menneestä vuodesta ja koirat jäivät keskenään kuuntelemaan radiota ja pauketta. "Meistä ei ole niille yhtään mitään iloa", sanoi äitini ja tottahan se oli. Aivan totta. Koirat oli portin takana, kaukana musta ja mitä vähemmän mun stressaaminen pääsi niihin vaikuttamaan niin sitä parempi.

Kun tultiin takaisin koirien luo aamuyöllä, niin porttia vasten seisten huiskutteli häntäänä ihan normaalin iloinen Bea. Ei siis sen suurempaa draamaa tai kauhua. Ajoin vielä aamuyöllä kotiin ja harmikseni juuri kun otin koirat autosta kotipihalla niin joku päätti tykittää uutta maailmansotaa muistuttavan soolon sillä hetkellä. Porokoirilla ei ilmekään värähtänyt, mutta Bea kiskaisi korvat liiskaan ja suuntasi pikakävelyä kotiovelle.

Kotona se hetken istui keskellä lattiaa jännittyneenä, mutta aika pian otti mallia porokoirista ja meni niiden väliin sohvalle. Aika pitkän aikaa Bea pysyi kuitenkin hereillä, mutta aamulla herätessäni mua oli vastassa taas ihan normaalin iloinen Bea.


Hyvinhän se nyt sitten taas loppujen lopuksi sujuikin! Toivottavasti muillakin vuodenvaihde sujui ilman suurempia murheita tai onnettomuuksia!

1 kommentti: