sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Vuoden ensimmäiset aksailut

Rakas Golfini tungettiin eilen taas täyteen koiria. Kontin häkkiin survottiin kaksi bordercollieta, yksi porokoira ja yksi valeporokoira. Rouvashenkilö sai istua takapenkillä ja ohjaajista toinen ajoi ja toinen toimi kartturina. Omalla kyydillään joukkoon liittyi myös tolleripentu Dave ohjaajansa kanssa.

Hallin pihassa päätettiin ensin käydä rakentelemassa rata valmiiksi. Oli oikein numeroidut esteet ja kaikkea! Ja kiinnittäkäämme nyt huomiota siihen, että Rouva Porokoira oli koko tämän ajan autossa takapenkillä. Treenikassien vieressä. Avonaisten treenikassien vieressä. Rata saatiin valmiiksi ja lähdettiin lenkittämään koiria. Rouvashenkilö ei ensinnäkään ollut enää takapenkillä vaan istui kartturin paikalla ja toisekseen takapenkillä oli tyhjä pussi. Novan koirilleen pakkaamat treeninamit meni sitten siinä. Rouva "Jumalauta Mikä Nälkä" Porokoira oli laittanut kuivalihat parempaan talteen. Että semmosta...

Kortisoni on tosiaan vienyt Birreltä lihakset, joten se ei jaksa hypätä kunnolla enkä sen vuoksi hyppyytä sillä varsinkaan mitään korkeata. Nyt sillä kuitenkin tuntui olevan hyvä fiilis ja rimat olivat melko matalalla niin Tuksukin sai kokeilla rataa. Tämä kuvastaa ehkä parhaiten tän meijän treenaamisen vakavuustasoa. Että ehkä aina ei mene ihan PUTKEEN ja rouvashenkilö saa mielenkiinnon ylläpitämiseksi välipalkan, mutta silti kehutaan vuolaasti ja tuuletetaan kuin kovankin luokan kisoja voitettaessa. ;)


Sitten oli pieni härväin PamPam. Bea vähän koomaili ja haahuili ihan omiaan, mutta vinkulelulla sai kierroksia ylös ja meininki tuntui taas mieleiseltä. Suurin haaste oli korkealla istuva kuvaaja, jota olis tarvinnu vähän kurkkia. Tajusin, kuinka jäätävä ajatus onkaan edes harkita ton koiran kanssa minkään sortin kisoja ikinä. Siellä on paljon ihmisiä, siis liian paljon, koska Bean mielestä kaikki ihmiset on ihania!


Sitten oli mun kultapojan vuoro vähän huutaa. Meteli on kova kuten aina, mutta hyvin me tästä suoriuduttiin. Toiselta esteeltä käännös putkeen meni aluksi aika rajusti pitkäksi, mutta jostain me jotenkin löydettiin siihen vähän jarrua ja lopulta se sujui oikein mallikkaasti.


Ja vaikka meillä ei toi tekninen puoli ole järin hyvin hallussa ja mokaillaan paljon, niin se alkuperäinen tarkoitus tässä harrastuksessa on vahvasti tallella - hauskanpito. Mulla on hauskaa, koirilla on hauskaa, saadaan tehdä yhdessä ja juhlia yhdessä. Toki me yritetään tehdä asioita mahdollisimman hyvin oikein, mutta veri ei maistu suussa, hiki kyllä tuli eilen senkin edestä!


Kaikkinensa jäi treeneistä ihan valtavan hyvä mieli. Oli hauskaa, tuli onnistumisia ja koirilla oli kivaa. Olin pelkkää hymyä koko kotimatkan!

Onko jo KAAKON VUORO?!

Mitenniin ei ole aina vain Kaakon vuoro?

Kauko, Bea, Birre, Tito, Totti ja Dave

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti