maanantai 23. maaliskuuta 2015

Äänekäs karjuminen korvaa puuttuvan vauhdin


Kyllä me on Kaukon kanssa tähän lopputulokseen tultu. Että ei se vauhti vaan se kova ääni! Birre ja Bea imuroi pupunkakkaa ootellessa omaa vuoroaan - nää "koko lauman ""treenit"" on jo niin tuttua hommaa, että jopa Kauko osaa odottaa vuoroansa puuhastelemalla jotain aivan muuta sillä välin, kun joku muu tekee. Minähän en ota ketään siihen kärkkymään ja häiritsemään toisen suoritusta, piste.

Tytöistä ei ole videota koska oli ihan tajuton temppu saada puhelin pysymään pystyssä kuvausta varten ja hermot loppu kesken jo ensimmäisenä pyöritellyn Kaukon jälkeen, koska tuuli kaatoi kuvausvälineen vähän väliä. :D Pakko kehittää joku viritys, koska Bea oli aivan älyttömän hauska kierrellessään puita - se tykittää kuin mikäkin ralliauto!

Beasta on muutenkin tulossa videokooste, kun se oppi pujottelemaan kepit. Se vaan yhtäkkiä osas ne. Koira jota on naureskellen juoksutettu edestakasin vinokepeillä molemmissa päissä olevan palkkaajan voimin. Ja suoria pari kertaa ohjureilla ja sitten se osas ne. Koska ei ole väliä meneekö toi koira pilalle vai ei niin muutama viikko sitten hallilla oli asemissa täyspitkät kepit ja sinne se sujahti. Meinasin tikahtua riemastuneeseen nauruuni, kun siellä se tirriäinen tykitti menemään yksinään keppejä. Ihme koira.

Melkein voin jo luvata, että Bean kanssa mennään mölleihin kesällä. Koska itselleen pitää osata nauraa! Kaukon kanssa harkitaan jotain helppoa. Mutta vain harkitaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti