tiistai 24. maaliskuuta 2015

Mitä luita ahneelle koiralle?

Tämä laumahan syö tunnetusti pääasiassa raakaruokaa. Nameina on "teollisia" nappuloita ja herkkuja, mutta ehdoton valtaosa siitä ravinnosta tulee raakapuolelta. Niin, ja purkista.

Raakaruokinnan eri toteutustavat tykätään erottaa ainakin "barffaukseen" ja "raakaruokintaan". Näillä radikaalein ero lienee se perinteisen barffauksen raju painotus lihaisiin luihin ja raakaruokinnassa sitä vastoin sitten lihoihin. Koska en näe holtittomalla kalkin ylisaannilla olevan järin suurta terveydellistä hyötyä niin meidän ruokintatapamme lokeroituu sitten varmaan tuohon jälkimmäiseen.

Niin tai näin, mutta kyllä tämä kokoonpano kokonaisia luita syö. Joskus vaan ajanvietteenä kaluttavia luita tai sitten ihan kokonaan syötäviä. Kaikissa luissa on aina riskinsä. Kaikissa ja aina. On riski hampaiden kulumisesta ja lohkeilusta, terävistä sirpaleista vatsassa ja suolistossa ja on riski suolitukoksesta - noin niinkuin yleisimpinä.

Toki ne ovat luontaista ja mukavaa puuhasteltavaa koiralle ja ainakin mun koirilla pysyy hampaat vitivalkoisina luiden avulla. Mutta ihan jo masujen toiminnan kannalta luiden kertamäärät ovat hyvin maltillisia. Noihan jyrsis napaansa vaikka naudan ison lumpion, mutta sopivaksi katsomani ajan jälkeen lumpiot tai putkiluut kipataan takaisin pakkaseen ja niitä saa taas rouskutella jonain toisena päivänä. Tai aterian yhteydessä saatu kokonaan syötävä lihainen luu on murto-osa koko ateriasta. Joskus harvoin ja erinäisistä tekosyistä johtuen on sulamassa saattanut olla vaikkapa vain broilerin selkärankaa, mutta sitä hötöluuta noiden vatsat kestää enemmän menemättä kovalle, joten siitäkin on selvitty.



Kaluamiseen käytetään meillä eniten savustettuja luita - koska raa'at on ällöjä. Valmiita nättejä putkia reilusti halvemmaksi tulevat naudan nilkat on olleet ahkerassa käytössä, mutta en voi suositella niitä kaikille. Toisin kuin palviputket niin nämä nilkat lohkeilevat todella hurjasti - aina. Putkista saadaan joskus harvoin irti joku palanen, mutta nilkat silputaan poikkeuksetta. Ja ne irtoavat palat on todella karun näköisiä.

Tommosia veitsenteräviä suolistonpilkkojia sitten kylmänrauhallisesti keräilen lattialta. Riski on valtava, mutta kunnes toisin todistetaan niin luotan näihin syöjinä. Edes Bea ei ole enää vuosiin hotkinut luita vaan on malttanut pureskella niitä kaikessa rauhassa ja sujuvasti hylkää luunsirut lattioille eikä ole niistä kiinnostunut.

Ja toisekseen, luita syödään vaan mun läsnäollessa tai kun ovat toimistokoirina mukana töissä ja voin tasaisin väliajoin varmistaa niiden olevan vielä hengissä. Mitä luita suosittelisin todella ahneelle koiralle? En mitään. Mutta kukin aina itse päättää sen mikä on sopiva ja tarpeellinen riski otettavaksi. Mulla ainakin se oma raja on vuosien mittaan tiukentunut ja tiukentunut - kohta tässä muuttuu suorastaan hysteeriseksi. ;)

Näiden puuttuvat palaset voi jokainen kuvitella seikkailemaan suolistoon. Sitä on suorastaan tyytyväinen, kun saa
poimia niitä vaan lattioilta!

3 kommenttia:

  1. Ihan totta! En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka syöttävät lähes pelkkää luuta koiralle kun koira ei kuitenkaan tarvitse, kuin gramman per painokilo kalsiumia. Meidänkin koira äkistelee ja ulisee kakalla aina kun on luun syönyt (saa luita erittäin harvoin) ja usein on myös vertakin mukana! Miksi kukaan haluaa koiralleen semmoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tai siis gramman luuta per elopainokilo, jotta kalsiumin tarve täyttyy, jos olen oikein ymmärtänyt. :)

      Valitettavasti meillä on todella isoja tahoja, jotka neuvovat tähän perinteiseen luupainotteiseen barffiin - tyyliin 60-70% lihaisia luita. Toinen ongelma on, että "lihainen luu" on semmoinen, jossa puolet on lihaa ja puolet luuta ja tämä toteutuu lähes ei yhdenkään raakaruokintaan myytävän luun kohdalla. Näiden tahojen mielestä myöskään siinä ei ole mitään epänormaalia, että koira paskoo pelkkää luujauhoa.

      Kun joku tarpeeksi näkyvä taho sanoo, että TÄMÄ on oikein niin perehtymätön ruokkija tekee juurikin niin. Ja näin tapahtuu riippumatta siitä onko kyse kuivamuonasta vai raakaruoasta. Ja riippumatta siitä onko kyse ihmisten itsensä ruokinnasta vai lemmikkien sapuskoista.

      Poista
  2. Hei, olisi tosi kiva lukea miten aloitit raakaruokinnan, sillä itse kamppailen sen suhteen. Voiko heti tarjota kaikkea vai pikkuhiljaa lisätä aineksia.

    VastaaPoista