lauantai 20. kesäkuuta 2015

Kesä ja Kaukon kammoamat pörriäiset

Kaukon ensimmäisenä kesänähän kävi niin, että jouduttiin koko jengi maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi, kun koirista joku onneton tallasin sellaisten pesän päälle metsässä. Siellähän me pingottiin pakoon koko porukka ja kyllä hitto vie sellasen maa-ampaisen pisto sattuu ihan tolkuttoman paljon. Mäkin niitä kaivelin vaatteistani ja ähisin tuskasta, kun pistoja sateli.

Mutta Kauko. Sehän oli vaan semmonen ihan pienen pieni pikkupoika ja se kilju tuskasta. Sätki, kilju, huus ja ravisteli. Mä kaivelin kilpaa noiden kaikkien kolmen kimpusta niitä amppareita, kun ne kaivatu turkin sisään. Ja niitä oli kymmeniä jokaisessa! Paljain käsin haroin karvaa, nypin pörriäisiä pois ja vielä vartti myöhemmin kotipihassa niitä kaivautu edelleen esiin. Oltiin aika surkeena koko porukka.

Birre ja Bea ei ollu jälkikäteen oikeastaan moksiskaan, mutta Kauko sai pörriäiskammon. Tavallaan ihan hyvä vaan, eipähän tarvi pelkää sen typeryyksissään tunkevan naamaansa ampiaisiin tai muuta, mutta on siinä nyt ikäväkin puolensa. Kauko meinaan menee aivan lukkoon, jos sisällä kotona pörrää vaikkapa kärpänen. Se hiippailee häntä koipien välissä kylpyhuoneeseen tai naulakkoon ja voi olla siellä tunteja. Niska jäykkänä läähättää ja tärisee. Jes! Yritä siinä sitten ihan vaan silleen huomaamattomasti liiskata tai tuuppia ikkunasta ulos pörriäistä ja olla tekemättä siitä sen kummempaa numeroa..

Ressaa ja ahistaa.. :(


Ulkona Kauko ei sentään keskity bongailemaan näitä lentäviä hirviöitä. Kyllä se vaihtaa rivakasti paikkaa, jos sattuu haistelemaan kukkasia, joissa semmonen ystävällinen pullea pörriäinen surisee, mutta ei jää mitään kammoa päälle. Sisätiloissa se on vähän haastavampaa, mutta hyvin selvittiin viime kesästäkin.

On hienoa, että saan olla koirani silmissä sankari, kun niittaan kärpäsen. <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti