perjantai 12. kesäkuuta 2015

Niin mahdottoman rakas Possu!

Viime syksynä Bea sai synttärilahjaksi jättipehmopossun. Possu on säilynyt hengissä, koska ajanvietto sen kanssa on ollut hyvin valvottua ja olen ollut Possun hengen säilyttämisen puolella. Viime viikkoina Possua on kannettu mukana vähän aktiivisemmin. Olen yrittänyt pitää sen turvassa parvekkeella, mutta Bea käy sen aika aktiivisesti sieltä hakemassa sisälle. Suurin Possufani on nykyään ollut kuitenkin Kauko. Se kanniskelee Possua mukanaan ja mielellään koko ajan.



Tuli nyt lienee selväksi, että Possu on hyvin hyvin tärkeä. Sattuipa nyt kuitenkin niin, että Possu osoittautui itsetuhoiseksi yksilöksi. Eräänä päivänä normaalisti talteen korjattu Possu olikin unohtunut lattialle ja sen masennustila oli eskaloitunut hallitsemattomiin mittasuhteisiin. Niinpä siinä Kaukon ja Bean nukkuessa ihan kaikessa rauhassa Possu otti ja räjähti. Tosta noin vaan, ihan itsestään.

Ymmärrettävästi järkytys oli kaikille suuri ja etenkin Rouvashenkilö kyllä kaikkea muuta paitsi arvosti tämmöistä holtitonta räjähtelyä. Onneksi nyt koirat selvisivät tästä kamalasta välikohtauksesta hengissä, vaikka kaikki ainekset totaaliseen katastrofiin olivat käsillä. Yhdessä tuumin keräsimme Possun maalliset jäänteet ja loppusijoitimme ne muovikassissa roskikseen. Hei hei, Possu, olit rakas.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti